ti 30/04/2013 ip

Ponferrada-Villafranca del Bierzo-O Cebreiro-Tricastela-Sarria

Sarria, yleinen kirjasto (jossa Linux/Firefox-koneet)

Toiseksi viimeinen 100km/4p ovat olleet hienoja. Olemme ylittaneet viimeiset vuoret, korkien kohta O Cebreiro. Ystavallani Josella on ollut vaikeuksia jalkojen kanssa, joten olemme menneet hanen ehdoillaan. Kaksi paivaa kanssamme kulki esp. Silvia, joka juoksee maratoneja.

Silvia totesi, etta ”totta kai nousemme suoraan O Cebreirolle. Mina puhun Josen ylos.” Mina siihen ”ja mina seuraan Josea.” Yksinkertaisesti – emme olisi kavelleet melkein 30 kilometria ilman hanta. Maisemat olivat upeita, mita ylemmas nousimme.

Ilta huipulla oli hieno, soimme illallisen yhdessa ja paydassa oli lisaksi nelja esp. elakelaista, jotka kavelevat Caminon joka vuosi(!) yhdessa. En taaskaan ymmartanyt naurunremakoita, mutta en ollut ulkopuolinen, olin yksi heista. Eras heista totesikin, etta Camino ei ole kavelya, vaan olemista yhdessa samassa poydassa. Olen taysin myyty espanjalaiselle seura- ja ruokakulttuurille. Tai kai laajemminkin talle Valimeren yhteiselle (roomalais-kristilliselle) kulttuurille.

Kun seuraavana aamuna lahdimme alas kohti Tricastelaa, maisema oli kuin suomalainen joulukortti. Puut paksussa lumessa. Mutta alhaalla laaksossa paiva oli kuin suomalainen kesapaiva parhaimmillaan, hedelmapuut kukassa, kedot taynna kukkia, lintujen laulua. Juuri ennen Tricastelan kylaa ohitimme 800-vuotta vanhan kastanjapuun(!).

Tricastelassa soimme yhdessa ja sen jalkeen jatimme hyvastit tippa linssissa Silvialla, hanen kavelylle varattu aikansa on rajatumpi kuin meilla. Miten kahden paivan kavelyn jalkeen voikin tuntua silta, etta on kavellyt paivia jonkun kanssa. En mina Josenkaan kanssa ole viela kavellyt edes viikkoa – kavelemme yhdessa Santiagoon saakka – silti kavelemme kuin olisimme aina kavelleet yhdessa.

Jose on muuten monipuolinen kansanmuusikko, tykkaa suomalaisesta metallista (siis musiikista) ja on soittanut Varttinan kanssa. Hanelle on mukanaan irlantilainen pillinsa, sen tahdissa juomme oluemme 😉

Tana Wappuaattona saa on aika suomalainen, kymmenkunta astetta ja tihkua. Samassa kampassa on tuttuja matkan varrelta, Jesus (joka antoi minulle nimen ”Anselmo”, koska Asmo ei ole esp. nimi), Jose, Juan Carlos ja Otto. Katsomme illalla porukalla Madridin paikallisottelun, se on samanlainen tapaus kuin Real Madrid-Barcelona-ottelut (tai TPS-TuTo), juomme wahan irlantilaista wiskia ja kuuntelemme Josen soittoa.

Kun takana on yli 600km kavelya, tama viimeinen 120km Santiagoon on enaa kuin takakaarre, yhta juhlaa ennen maaliin tuloa. Vamos!